Keväällä 2024 tuli tyttökaveriporukan kesken puheeksi meidän tänä vuonna lähestyvät nelikymppiset. Tästä syystä päätettiin Annin, Hennan, Saaran ja Tiinan kanssa lähteä yhdessä reissuun tätä pyöreää rajapyykkiä juhlistamaan. Ollaan tunnettu toisemme jo yläasteelta ja lukiosta saakka, osa jopa ennen ala-astetta!

Matkan kohteeksi valikoitui sopivien lentoaikataulujen ja hinnan perusteella Itävallan helmi, Wien, joka oli ennestään tuntematon kohde meille kaikille. Vaikka me piipahdettiin siellä Karin kanssa Euroopan kiertueella 2018, ei todellakaan voida sanoa että oltais silloin kaupunkiin tutustuttu pintaraapaisua syvemmin. Matkan ajankohdaksi saatiin sumplittua pitkä viikonloppu touko-kesäkuun vaihteeseen.

Lennot maksoi 450€/hlö ruokineen ja ruumalaukkuineen, mikä oli kohtuullinen hinta sillon vertailussa olleista lennoista. Majoitus löytyi airbnb:n kautta, kahden makuuhuoneen (ja kahden kylpyhuoneen) asunto Landstrassesta maksoi neljältä yöltä yhteensä 835€, eli 167€/hlö.

Päivä 1 – U-käännös Napolissa

Finnair lakkoili, ja perui meidän lennot paria päivää ennen lähtöä. Iski paniikki ja epätoivo, kunnes tuli ilmoitus, että Finnair sai järjestettyä meille korvaavat lennot, ja päästiinkin lähtemään matkaan. Ainut mutta oli se, että lennot poikkesi mutkan Napolissa, josta lennettiin sitten Wieniin. Napolin lentokentällä vietettiin niin vähän aikaa, ettei ehditty edes pizzaa sanoa, eikä maistaa. Sekavan mielikuvan lentokenttä kuitenkin ehti jättää. Niin hienoja vuoristo- ja rannikkomaisemia nähtiin kyllä yläilmoista, että tekisi mieli käydä Napolissakin joskus paremmalla ajalla.

Lentojen uudelleen reitityksen takia päästiin perille Wieniin vasta kymmenen aikaan illalla. Kämppä johon majoituttiin oli kyllä aika jeppis, vasta remontoitu ja viihtyisäksi sisustettu! Keittiöstä löytyi kaikki mahdolliset varusteet, joita kaupunkilomalla saattoi keksiä tarvita.

Päivä 2 – Vanha kaupunki tutuksi

Seitsemän maissa noustiin ylös. Osa tytöistä lähti lähikauppaan hakemaan aamupalaa ja osa jäi laittautumaan. Aamupalan jälkeen Bolt tilaukseen ja kohti isoa kirkkoa. Päästiin heti kokemaan paikallista asiakaspalvelua, kun kuski moitti meitä kolmen minuutin aikarajan ylityksestä ja perui tilatun kyydin, mutta lupasi kyllä viedä meidät mittarilla kylille. Se sopi meille, vaikka ihmetystä aiheuttikin… ja kuuden euron loven matkakassaan.

Ihailtiin Hofburgin linnaa, muttei menty sisälle. Oltais menty Sissin museoon, mutta se oli loppuunmyyty koko päivältä. Vinkkinä siis sanottakoon, että kannattaa uskoa huhut ja varata liput aina etukäteen kohteisiin, joihin välttämättä haluaa päästä sisälle!

Seuraavaksi käveltiin katselemaan Ankerin kelloa, jossa on joka päivä tasan kahdeltatoista esitys. Hieno kello oli! Sen jälkeen kierreltiin vanhassa kaupungissa, piipahdettiin muutamaan kirkkoon ja tutustuttiin Habsburgien suvun hautapaikkohin Kapusiinikirkossa. Muistettiin myös pitää taukoja viinin äärellä aina sopivissa väleissä!

Koska oltiin sentään Wienissä, oli pakko saada maistaa kuuluisaa Sacherkakkua! Sitä meille tarjoili Cafe Sacher. Kahvilaan oli kadulle asti pitkä jono, joka ei tuntunut etenevän. Onneksi vieressä oli putiikki, joka myi sitä samaa kakkua kotipakettiin, joten ostettiin kakkupalat siitä ja mentiin puistoon syömään.

Puistokakuttelun jälkeen suunnaksi otettiin WAMP design market, eli tapahtuma, jossa oli paikallisia designtuotteita myyviä kojuja! Tämä tapahtuma järjestetään muutaman kerran vuodessa MuseumsQuartierilla. Vaikka kaikenlaista kivaa sieltä löytyikin, muun muassa Ismo Leikolan faneja, niin hillitsin itseni ja ostin vain muutaman postikortin.

Sitten olikin jo oikea nälkä. Mentiin Addicted to Rock-ravintolaan syömään mustia burgereita, jotka oli ihan hyviä, mutta vähän mauttomia. Syönnin jälkeen tilattiin taas Bolt ja mentiin takaisin kämpille. Illalla käytiin vielä pikku kävelyllä pahanhajuisen Tonavan kanavan varrella ja tsekattiin värikäs ja persoonallinen asuintalo Hundertwasserhaus, jonka jälkeen olikin ensimmäinen kokonainen reissupäivä Wienissä taputeltu.

Päivä 3 – Huvipuistoa ja välkkyviä valoja

Sunnuntain ekana kohteena oli maailman toiseksi vanhin huvipuisto Prater, ja siellä sen kuuluisa Wiener Riesenrad- maailmanpyörä. Liput maailmanpyörään maksoi 15€/hlö, ja liput varattiin etukäteen. Ajelu maailmanpyörässä oli hieno kokemus! Tuo kyseinen maailmanpyörä oli yksi maailman korkeimpia aina 1980-luvulle saakka.

Ajelun jälkeen pyörittiin huvipuistoalueella ja osa uskaltautui laitteisiin kieppumaankin. Itsekin innostuin menemään merirosvojunaan! Ei pelottanu yhtään, enkä kiljunu kertaakaan! Siitä todisteeksi ottivat meistä kuvan, joka nauratti asiakaspalvelun nuoria miehiäkin.

Kun nälkä yllätti, mentiin syömään Rollercoaster-ravintolaan. Paikan erikoisuus oli pitkin ravintolaa kiemurteleva, välkkyvin valoin koristeltu vuoristorata, jota pitkin ruoka-annokset laskettelivat pöytiin. Jälleen hauska kokemus! Jopa niin hauska, että lapsetkin siitä saattaisi tykätä. Ruokakin oli ihan jees, listalta löytyi ainakin pasta-annoksia, salaatteja ja burgereita. Koko perheen makuun sopivaa ruokaa siis.

Ruoan jälkeen mietittiin mille aletaan, ja päädyttiin jakaantumaan kahteen ryhmään. Itse lähdin seikkailulle ratikalla, ja päädyttiin Annin ja Hennan kanssa ihailemaan remontissa olevaa Belvederen linnaa. Linna oli vaikuttava näky huputettunakin, ja linnan kyljessä oleva kahvila tarjosi erinomaista kakkua ja spritzsereitä, kun taas jännitystä tarjosi uhkaavasti lähestyvä ukkosmyrsky.

Vain vähän kastuttiin matkalla kotiin. Pienen hengähdystauon jälkeen päätettiin lähteä vielä sunnuntain kunniaksi kirkkoon! Votivkirchessä pyörii joka ilta älyttömän komea musiikillinen valotaide-esitys nimeltään Luomakunnan valo. Oli todella hieno show, suosittelen! Liput esitykseen maksoi 22€, ja oli kyllä jokaisen euron arvoinen. Kyseinen kirkkokin oli mielettömän hieno, vaikkei aito ja alkuperäinen goottilainen olekaan.

Päivä 4 – Shoppailua ja ratikka-ajelua

Aamulla jakauduttiin taas kahteen porukkaan, osa lähti shoppailumaratonia suorittamaan Itävallan suurimpaan ostoskeskukseen G3:seen, kun taas minua ja Annia veti puoleensa päämäärätön ratikalla ajelu. Otettiin vuorokauden voimassa oleva mobiililippu kahdeksan euron hintaan. Ilman ei uskallettu olla, sillä tarkastusmaksu on kuulemma 105€ ja mitkään selitykset ei kelpaa, jos jää kiinni pummilla matkustamisesta.

Ajatuksena oli ajella ratikalla ympäri reittiä niin kauan, että löytyy jotain mielenkiintoista. Päädyttiin maistelemaan juustoja ja muita snacksejä Naschmarktille, jossa nälkä siirtyi sen verran, että jaksoi taas kävellä kohti uusia nähtävyyksiä.

Seuraava nähtävyys oli akvaario/terraario/eläintarha, Haus de Merees. Sisäänpääsy maksoi 23€. Oon aina halunnut käydä tollaisessa isossa akvaariossa, ja nyt se toive toteutui! Akvaarion ylimmässä kerroksessa oli kahvila, jonka valtavista ikkunoista näki hyvin koko kaupunkia. Akvaario sijaitsi toisen maailmansodan aikaisessa ilmatorjuntatornissa, ja nähtävää merenelävissä ja muissa eläimissä oli yhteensä kymmenessä kerroksessa. Haikalojen lisäksi tuolta löytyi ainakin trooppisia lintuja, apinoita, kilpikonnia, liskoja ja jopa krokotiili!

Illalla päädyttiin vielä syömään koko porukalla sateen saattelemana. Ravintolaksi valikoitui Bier Bierli- niminen, itävaltalaista ruokaa tarjoileva paikka. Omalle lautaselle päätyi keitettyä naudan lihaa, joka oli ihan ookoo, mutta nestettä oli líikaa. Annokset täälläpäin on kyllä isoja, ei taaskaan jäänyt nälkä. Maustaminen taas on aika perinteistä, suomalaiseen suuhun sopivaa, mutta itse jäin kaipaamaan jotain yllätyksellisyyttä.

Päivä 5 – Kotia kohti

Asunnon check out koitti kymmeneltä, joten sitä ennen saatiin laukut pakattua ja roskat vietyä. Sen jälkeen ratikalla keskustaan laukkusäilöä etsimään. Sellainen löytyi Hofburgin linnan vierestä. Sen jälkeen suunnattiin Sissi-museoon, ja tällä kertaa onnistuttiin saamaan sinne liputkin! Museo oli kyllä kaunis ja mielenkiintoinen, mutta paikoin hieman ruuhkainen. Liput museoon maksoi 20€.

Museon jälkeen mentiin syömään vielä kerran paikallista ruokaa Kanzleramtiin vanhassa kaupungissa. Itse söin Club sandwichin, jossa oli täytteenä pitkään haudutettua naudanlihaa. Oli hyvää, ja annos oli iso, mutta aika perusturvallinen kuitenkin! Myös oikeaa wiener schnitzeliä tuli maistettua, ja hyvää oli sekin! Ihmeteltiin ruokaillessa, kun pöytään tuotiin leipää, vaikkei sitä tilattu. Laskuja kirjatessa tarjoilija tiedusteli kuka söi leipää ja laskutti siitä sen mukaan. Tämä olisi toki ollut mukava tietää etukäteen, mutta kuulemma monissa paikoissa on tapana toimia näin.

Syönnin jälkeen oltiinkin jo valmiita hakemaan laukut ja tilaamaan taksi lentokentälle ja palaamaan takaisin kotiin! Lopullisia hyvästejä ei sentään Wienille sanottu, sillä kaikille jäi tunne, että tänne voi palata takaisin vielä jonakin päivänä. Wieniin jäi vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Ja maistettavaa.

Yleistä:
-Kaunis kaupunki ja upeaa arkkitehtuuria melkein minne päin katsookin
-Kaupungilla on siistiä ja puhdasta, viheralueet hyvin hoidettuja
-Todella helppo ja hyvin toimiva julkinen liikenne
-Paljon nähtävää kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille
-Hintataso lähes Suomen tasoa, eli kalliihko
-Ravintolassa syöminen juomineen maksoi yleensä n. 20-30€/hlö
-Kolmenkympin helle ja kaupunkiloma ei sovi yhteen
-Menisin toisella kertaa aiemmin keväällä tai esimerkiksi joulun aikaan
-Ehdittiin nähdä vajaassa neljässä päivässä yllättävän paljon, muttei millään kaikkea kiinnostavaa
-Asiakaspalvelu ei ihan aina joka paikassa ollut kovin ystävällistä
-Kaupat, museot ja ravintolat menee aikaisin kiinni
-Sunnuntaisin moni paikka kokonaan kiinni