14. Saako täällä ajaa lujaa?

Aamulla heräiltiin hiljakseen, mutta oltiinkin yllättäen jo yhdeksän jälkeen liikenteessä. Vaikka mäkkäri olikin aivan vieressä, päätettiin mennä syömään johonkin aamiaispaikkaan vähän parempaa nisua.

Muutaman rivakan kivenheiton päässä oli Cafe Kult ja sieltä tilattiin Annikalle yks aamiaisleipähässäkkä ja Kari tyytyi munakokkeliin ja pekoniin. Lisäksi saatiin toki kahavia ja mehua. Oikein mukavan rauhallinen paikka ja hintakin oli kohtuullinen 25e.

Aamiaisen jälkeen Annikalla oli älyttömät shoppailuhimot, joten käytiin jossain ”ryysyliikkeessä”. Tai jotku kävi ja jotku jäi kuumaan autoon katselemaan saksalaisten aamutoimia. Tyhjin käsin tultiin kaupasta, joten ei vissiin kovin häävi kauppa ollut, joku Ulla Popken.

Tämän jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä tykittään motareita pitkin kohteseemme, Nürburgringiin. Kaikki bensalenkkarit ainakin tietää kyseisen motoristien mekan. Me ei olla mitään moottoriurheiluintoilijoita, mutta kun hoodeilla satutaan olemaan niin pitää se mennä katsomaan. Pari päivää sitten tarkistettiin ja näytti siltä, että siellä olisi turistivuoro 18:00-21:00, joten helposti sinne ehditään. Turistivuorolla saa ajaa kuka vain, kunhan on ajokortti ja radalle saa mennä omalla autolla.

Annika tykitti 150km/h pitkin autobaanoja ja lauloi Taylor Swiftiä. Pari pientä pysähdystä tehtiin, mutta pääosin ajettiin vaan täysillä etiäpäin. Jossain vaiheessa Meikämajava kävi tarkistamassa, että onhan ne turistiajot niin kuin ajan muistelimme, mutta siellä oli joku hässäkkä päällä ja nyt näytti, että se on auki 17:30-19:30. Alkoi tulla vähän kiire.

Paikalle kuitenkin päästiin puoli seitsemän aikaan ja tässä vaiheessa Kari oli hypännyt kuskin paikalle. Sellainen tympee juttuhan meillä kävi, että koska meillä meni niin myöhään, niin me ei päästy ajamaan sitä legendaarista Nordschleifea vaan jouduttiin tyytymään lyhyempään Grand Prix-rataan. Harmittaa, mutta ei harmita onneksi.

Oli aika hankala löytää sisäänkäynti, josta radalle lopulta pääsisi, mutta muutamien ärräpäiden jälkeen oltiin jonossa. Jono mateli ja mateli. Tunti odotettiin kunnes lopulta päästiin siihen pisteeseen, että pitää lippua näyttää. 30e kierros luki sivuilla ja näytin minun lipukkeen, mutta kuului vain, että nyt se maksaa 35e. Oltiin hämillään, mutta menin heidän webbikauppaan ja yritin lisätä 5e kredittejä lisää, jotta päästään radalle. Eipä menny ihan niin helposti, heidän webbisivut kaatuivat ja en voinut ostaa tarpeellista 5e lisuketta. Sitten se lipuntarkastaja totes, että saatte mennä tämän kerran ilmaiseksi kunhan lupaatte, että ajatte vain yhden kierroksen. Aika reilua!

Siitä sitten seuraavaan jonoon. Odoteltiin pääsuoran vieressä varikkopilttuiden edessä milloin päästään matkaan. Joku hetki siinä meni ja lopulta oltiin radalla. Opelin turbo kuumaksi ja kunnon lämmöt renkaisiin jo heti alkusuoralla. Meidän hämmästykseksi kaikki ajoi meistä ohi! Siis hä? Meikä ajaa pää punasena, mutta ilmeisesti Porschet ja muut viritetyt rata-autot on muka meidän Opelia nopeampia.

Meillehän luvattiin ja vannotettiin, että ajetaan vain yksi kierros? No miten siinä kävikään, ajettiin kaksi :D Kari ei malttanu poistua vaan veti yhden extrakierroksen kun kerta täällä ollaan. Ajasta ei ole kuin arvauksia, kun meidän virallinen ajanottaja ei hoksannut siinä hötäkässä pysäyttää kelloa. Noh, ei se varmaan ennätysaika ollut :D

Pahoittelut sekavasta blogipostauksesta, just vasta päästiin majoitukseen ja on vieläkin täpinät päällä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *