Aamulla oli aikainen herätys, kun meidän piti porhaltaa seuraavaan majapaikkaan. Välissä oli yksi vuoriston ylitys, joten aikaa menee aina paljon vaikka matkaa ei ollu ”kuin” 450km.

Oli tarkoitus aamulla paistella bratwursteja ja pekonia, vaan ei kumpaakaan innostanut alkaa kokkaamaan. Paras ratkaisu tämmöisissä tilanteissa on lähteä liikenteeseen nälissään. Otettiin jääkaapista talteen leikkeleitä ja eilen ostettu patonki.

Auto oli valmiiksi jo tankattu, niin päästiin heti tykitteleen kohti Grosiota Italiassa, jossa meidän tukikohta on seuraavat kolme yötä. Matkaa ei tosiaan ollut kuin 450km, mutta kun matkalla oli vuoriston ylitys Umbrail Passin kautta niin aikaa menee. Annika ajeli ensin aamulla neljä tuntia, ja heti kun alkoi Alpit oikein kunnolla näkymään sai Kari väistyä maisemien katselupaikalta kuskiksi. Meikämurmeli tokaisi jossain vaiheessa, kun oltiin pääsemässä pelimestoille, että ei säväytä enää samalla tavalla tämä vuoristo, kuin ensimmäisellä kerralla. Kuinka väärässä sitä olikaan!

Pistettiin auto parkkiin Graun im Vinschgau-nimiseen kylään järven rannalle. Kasattiin retkipöytä ja tuolit, ja tehtiin vihdoin sitä syötävää! Kyllä se ruoka maistuu eri tavalla ulkona ja ehkä maisematkin auttoi (ja kova nälkä). Siinä samalla saatiin katsella, kun jotkut hipit leijasurffaili.

Tästä ei enää mahdottoman pitkä matka ollut Umbrail Passille 2505 metrin korkeuteen ja sen 35 neulansilmämutkaan. Kyseinen tienpätkä on Sveitsin korkein päällystetty vuoristotie. Sai kyllä väänneellä ihan huolella rattia ja nousu oli aikamoinen. Ei se alastulokaan mikään löppönen ollut. Aivan eeppisten (joo, tyhmä sana) maisemien lisäksi nähtiin alppimurmeleita! Meinaattiin ajaa yhden ylikin, vaan meikämurmelilla kävi kädet kuin kärpän pyytäjällä ja saatiin väistöliike suoritettua.

Oltiin majapaikassa iltakuudelta ja täällä meitä odotti Giorgio, majapaikan vuokraaja. Eihän meillä samaa kieltä ollut taaskaan, mutta kyllä sitä viittomalla taas saatiin asiat hoidettua. Tämä kämppä on kyllä aivan älyttömän hyvä löytö. Kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja ISO kylpyhuone. Kaikki on ”uutta” ja sijainti on 5/5, Stelvio Pass on tuossa 40km päässä! Kelpaa täällä kolme yötä nukkua ja chillata. Muihin Alppien alueen majoituksiin nähden tämä on aivan tolkuttoman halpa 100e/yö hintaan.

Kävästiin vielä Lidlisä ja Euro Spin kaupoissa illan päälle ostamassa ruokaa ja juomista. Hintataso on ihan ok. Viiden litran(!) viinipullo oli 5.49e :D Ei ostettu sitä vaan ihan normi pullo vähän reilulla eurolla. Lisäksi ostettiin leikkeitä, jotka on täällä kans toinen toistaan paremman näkösiä ja makusia.

Sen muuten huomasi, kun Italiaan tultiin, että liikennekulttuuri muuttui astetta aggressiivisemmaksi. Jos ajat vain 10km/h ylinopeutta, niin ne tulee peräkontin kautta huutaan schiaccia l’acceleratore, idiota.