Terveisiä puhtaan pyykin tuoksuisesta hotellihuoneesta! Pyykkisaaga on saatu vihdoin onnellisesti päätökseen. Ihan iisisti homma ei mennyt, vaan jouduttiin kyselemään ja odottelemaan pyykkejä puoli yhteen saakka päivällä. Eikä siinä vielä kaikki! Kun ne pyykit viimein saapui, oli ne vielä nihkeän kosteita, ja nyt tämän yön majapaikka on levällään siellä täällä kuivuvia pyykkejä. Pesulapalveluiden hinta? Saatiin puolet alennusta, kun jouduttiin odottelemaan ja eivät kerenneet kuivata niitä kunnolla, mutta silti hinnaksi jäi n. 60e :D

Viime yön hotelli CityCode tarjosi aamupalaa, joka oli kyllä hyvä! Paistettua munaa, leikkeleitä, juustoa ja taas munkkitaikinamaisia palleroita. Ja tietty kahvia ja appelsiinimehua.

Aamupalan jälkeen suihkuun ja pyykkejä odottelemaan. Pyykkejä odotellessa ehdittiin hyvin varailla taas seuraava majoitus. Sopiva paikka löytyi n. 4 tunnin ajomatkan päästä, Osejikista, Kroatiasta.

Kierreltiin lähtiessä hieman Zenicaa, ja ei se nyt lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Käytiin myös katsomassa sitä eilen mainittua terästehdasta vähän lähempää, ja ihan järjettömän kokoinen ja likainen se laitosalue kyllä oli.

Matka tänne Kroatiaan meni aika leppoisasti. Taakse jäivät vuoristot ja mutkaiset tiet ja niiden tilalle tuli moottoritiet. Maisemat vaihtui aika tylsäksi pelto-pelto-pelto-kylä-pelto-pelto-huoltamo meiningiksi.

Annika oli Ratti-Riittana, kun ajelimme kohti Kroatiaa ja tullia. Meidät ohitti älytöntä ylinopeutta Belgian kilvissä oleva auto. Saimme sen kuitenkin kiinni tulliruuhkassa ja sieltä se luihuletti kömpi autosta ulos tupakoimaan. Röökiaski meni tyhjäksi joten se ryökäle ryttäs sen ja tunki sen roskan semmoiseen tie-esteeseen. Kohta sieltä tullin syövereistä tuli semmonen Al Pacinon näköinen äijä (coolien vuosien) ja meni koputteleen ikkunaan ja ohjas sitä hakemaan roskansa pois. Jotenki nautin tilanteesta, ettei tuommosta roskaamista katella läpi sormien. Ois voinut kyllä minun puolesta käännyttää sen takas Bosnia-Hertsegovinaan opetteleen käyttäytymistä.

Pääsimme meidän majapaikaan Osejekiin noin 4 aikaan. Heitettiin kamat kämppään ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Parissa eri ravintolassa ehdittiin käydä ennen kuin löydettiin aukioleva. Ravintola Cornerista saatiin oikein hyvää ruokaa. Alkupalaksi leikkeleitä ja juustoa. Pääruokana Kardiboy söi possun niskaa, pekonia ja sipulirenkaita kera potut ja Annikalla oli täytettyjä kanafileita med ranskalaiset. Parit oluet ja cokikset siihen päälle ja loppusaldo oli 38e, ihan sopiva summa!

Tultiin takas hotellille ja Karidrunk kävi hakemassa vielä pari olutta lähikuppilasta ja ajautui paikallisten kemistien haastateltavaksi. Mukavia ukkoja ei siinä mitään, olut on täälläkin yhteinen kieli!

Nyt pitäisi vielä visioida huomisen reitti ja ehkä mahdollisesti katsoa tuleva majapaikka.