Oli vähän vilponen se meidän viimeöinen hotelli, joten aamulla noustiin aika sähäkkään ylös. Pikaiset aamutoimet ja alakertaan suorittaan checkouttia. Meillä ei tähän konkurssiin kuulunut aamiaista, mutta talon isäntä tarjos kuitenki kahvit.
Siinä kahvikupposen ääressä rupateltiin isännän kanssa ja kerrottiin, että ollaan Gardajärvelle menossa. Hän ehdotti meille vähän pitempää reittiä mitä oltiin itse suunniteltu, mutta se kuulosti kuitenkin sen verran mielenkiintoiselta joten valitsimme pitemmän korren.
Lähdimme matkaan ja ylitimme 2.4km korkean nyppylän ja tie oli taas kerran mutkaista, mutta hyväkuntoista. Aamupäivän vettä satoi jonkun verran, mutta ei mitään mitä ei Nissan teräksen suojissa kestäisi.
Kävästiin tsekkaamassa myös Sankt Moritz. Vissiin olympiahuuma on ehtinyt laantua sillä aika viileän vaikutuksen jätti meihin. Ei sinänsä poikennut muista ”pienistä” paikoista mitä Sveitsissä on tullut vastaan.
Päästiin lopulta Italian puolelle ja sen kyllä huomasi välittömästi teiden kunnosta ja ihmisten ajotavoista. Semmonen säästövinkki Italian valtiovarainministeri Giovanni Trialle, että poistata ja myy romuna kaikki nopeusrajoituskyltit, ei niitä kukaan noudata. Helposti 90km/h alueella ajetaan 140km/h, vilkkua ei käytetä ja ajetaan puskurissa kiinni. 70 kilometrin matkalla 3 kaistasella motarilla jouduttiin pysähtymään 3 kertaa kun siellä oli joku onnnettomuus tukkinu tien ja liikenne seiso paikallaan.
Päästiin lopulta Gardajärvelle meidän hotelliin. Tämä mökki on pykätty ihan järvenrannalle ja meillä on mukava parveke, josta voi ihailla auringonlaskua (100 enrothia). Näläkä tuli ku asiaa mietittiin ja mentiin alakerran ravintolaan syömään, pitsaa tietenki. Otettiin kebab-, aurajuusto-, ananas-, valkosipuli- ja majoneesipitsat. Eikökä meikä mandoliini söi litrasen kaljan ja join tonnikalapitsaa. Annikalla oli joku rucola + juusto + ”hienompikinkku” pitsa (kaikki nämä ja pari ”rinkkiä” 30 enduromoottoripyörää). Tarjoilija tuli siivoileen meidän pöytää ku oltiin syöty ja katto mun tyhjää litrasta tuoppia ja totes ”beautiful”… En tiiä kummasta se puhu, minusta vai tyhjästä tuopista.
Vähän on väsynyt olo ja huomenna ehkä otetaan jo vähän tsillauksen (pyykkäyksen) merkeissä tätä lomaa. Kilometrejä on kertynyt jo noin 3300 ja aikaa on vielä reilusti jäljellä.
Eipä siinä sen ihmeempiä.
Niin, ja tuo otsikon viini. Gardanjärven Grandy, joka namiloi ajatuksella et pääsee siemailee punaviiniä (joka ostettiin Sveitsistä pari päivää sitten) parvekkeelle ja kirjotteleen blogia, joutu pettymään. Meidän punaviini jai edelliseen hotelliin. Luuleekohan se isäntä et me ollaan jätetty se ”tipiksi” sille…Varmaan kuitenki Sveitsin halvinta viiniä :)
