Aamu valkeni jo kello seitsemältä, kun meillä oli tarkoitus käydä Tsekin puolella yhdessä erikoisliikkeessä, joka menee jo kello 16 kiinni. Tämä erikoisliikevierailu keksittiin yllättäen tuolla Latvian takametsissä, ja koska ajatus oli saatu päähän, se oli pakko toteuttaa.
Aamulla sateli mukavasti vettä ja ei ollut enää niin tuskastuttavan kuuma. Mukavaa vaihtelua. Ajeltiin mutkaisia vuoristoteitä Puolan ja Tsekin rajoja välillä ylitellen. Kohta tiet vaihtuivat tyypilliseen tsekkiläiseen maaseutuun. Täällä menee nopeusrajotus niin, että taajamissa on 50km/h ja muuten sitten 90km/h, jos ei ole muuta mainittu. Ikävä kyllä niitä taajamia on ihan pirusti! Heti ku saat vauhdin nostettua yhdeksäänkymppiin, niin tulee uusi kylä, ja taas jurnutetaan pari kilometriä etanavauhtia. Ja sitten taas pääsee ajamaan lujempaa. Ja sitten taas hiljennetään. Aivan persiistä. Tämän takia meidän lyhyt poikkasu kesti ikuisuuden.
Lopulta saavuttiin meidän erikoisliikkeeseen, joka on Jawa parts Zlin-nimisessä kaupungissa. Meikämotoristi hankki viikko sitten ostamaani Jawaan uutta osaa. Mukaan tarttui ainakin uusi penkki ja iskarit. Hommahan meni niin, että minun piti etukäteen tilata osat sinne liikkeeseen, koska paikan myyjät ei puhu ollenkaan englantia. Sähköpostin vaihto sujui kuitenkin oikein hyvin, koska paikan omistaja puhui sujuvaa englantia. Sattumoisin ite mestari sattuikin olemaan liikkeessä, kun haimme osat. Me luultiin aluksi, että se liike on sen kokoinen, että siellä voisi vähän pyöriä ja katsella, mutta itse asiakkaille tarkoitettu tila on kokoluokkaa nakkikioski. Eipä siellä paljoa pyöritty, pakittamalla pois liikkeestä. Mutta oli kyllä oikein asiallinen palvelu ja hyvin löyty osia kohtuu hintaan! Jatkossa aion kuitenkin tilata osat heidän verkkokauppansa kautta.
Yöpaikaksi valikoitui Penzion Na Rozcestí Bulharyn kylästä (48e). Lompsittiin kuin lippoajat konsanaan taloon sisään ja yritettiin löytää paikan pitäjää. Takapihalta semmoinen sitte löytyi, baarista tietenki. Kateltiin vähän, että ei olla ennen nähty baaria, jossa vodkien ja rommien kanssa sulassa sovussa oli proteiinijauheet ja kreatiinit. Selitty kyllä, kun katsoi sitten itse paikan pitäjiä, käsivarret oli kuin 200-vuotiaat tammet. Vissiin on muutakin vedetty kuin kaurapuuroa. Lihasmuurin lisäksi meillä oli hidasteena myös kielimuuri. Viittomalla ja nyökyttelemällä saatiin huone. Ihan kiva huone. Ainoa miinus, että sänky on niin korkea, että sinne pitää hypätä ja patja on noin 4 millimetriä paksu, joten alastulo käy kipeää. Se, että seinästä törröttää satunnaisia johtoja ja putkia, on ihan perusjuttuja täälläpäin. Kuumakin on, mutta on täällä sentään pöytätuuletin apuna. Lupasi kyllä yöksi vähän viileämpää (nyt on +29c kello 20:00 aikaan).
Nälkä ehti tulla kun oltiin koko päivä shoppailtu, joten käytiin vielä naapurikylässä Lednicessä syömässä. Ravintolaksi valikoitui Včelák. Kieli ei vieläkään taipunut, joten Google translaten avulla tilattiin ruoat. Alkupalaksi tilattiin paikallisia juustoja, mutta saatinkin savustettua leikkelettä ja homejuustoa. Kari söi possun niskaa uunipotuilla ja valkosipulikastikkeella. Annika söi hirveä, kun sitä ei kotopuolessa ole ikinä tarjolla. Ruoka oli kyllä hyvää. Pari olutta ja jääteetä liukasteena muodosti kokonaisuudessaan 45e loven Annikan shoppailukassaan.
