Tultiin illalla siihen tulokseen, että kyllä me Puolan kautta kotia mennään. Katsottiin vähän aikatauluja ja mielenkiinnnon kohteita, ja todettiin sen olevan paras vaihtoehto. Varattiin jo tässä vaiheessa laiva Tallinkilta Tallinna – Helsinki välille, koska esim. Eckerö line oli ostettu jo täyteen.

Varattiin myös illalla tämän yön majoitus, joka löytyi Poznańista. Ennen kuin lähdettiin tykittään motareita käytiin syömässä hotellin aamiainen. Munakokkelia, kalapullia, leikkeleitä, juustoja jne., 12e per syöpöttelijä. Kyllähän se munakokkeli luiskahti suuhun, mutta ehkä se 12e tuntui jotenki suolaselta tarjontaan nähden. En tiiä. Ehkä sitä jotenkin odottelee vähän liikoja välillä. Erityismaininta Euroopan matalimmalle penkille, jolla istuin aamiaisen ajan.

Lähettiin tykitteleen motareita pitkin kohti Puolaa. Matkalla pysähdyttiin randomiin saksalaiseen alkoholimyyntiliikkeeseen ja äimisteltiin hintatasoa, eikä sitä äimistelty positiivisessa mielessä. Oli kyllä yllättävän kallista ja valikoima väkevien puolella oli todella ankea. Kaljaakaan ei nyt mitään tuhottomia määriä ollut ja käytännössä pullotavaraa kaikki. Tyhjin käsin eteenpäin.

Olikin jo taas nälkä päässyt yllättämään, niin etsittiin jotain ruokapaikkaa ja uhriksi valikoitui mitään aavistamaton Deniz Grillhaus Berliinin eteläpuolella. Döner menu Karille ja Annikka otti hampurilaisen. Döner oli iso annos, soosit hyviä, leipä hyvä, mutta itse kebab oli kuivaa :( Annikan burger oli semmonen perus mummoburger jollain kaupan hampurilaiskastikkeella. Hintaa ei tullu tälle elämykselle edes kahtakymmentä euroa, mikä oli ainoa positiivinen puoli koko hommassa. Kyllähän sen söi ennemmin kuin karhun kanssa paini.

Sitten ylitettiinkin jo raja ja tultiin Puolan puolelle. Matkalle osui myös ensimmäinen tietulli. Tällä Puolan motarilla sai ajaa 140km/h, joten se meni ihan vauhdikkaasti. Tappavan tylsähän tuo Puolan motari on. Jos Saksan motareilla ei ollut juurikaan mitään nähtävää, niin tämä Puolan motari on kyllä rakennettu niin keskelle metsää, ettei mitään järkeä. Ei ihan yhtään mitään, kertakaikkisen nada nähtävää. Ainoa mikä jännitti, oli se, että riittääkö meillä bensa, kun auton mittari antoi rangeksi 50 kilsaa ja lähimmälle huoltamolle oli about saman verran. Hyvin päästiin kuitenki perille ja siinäpä ne jännitykset oli.

Saavuttiin hotellille viiden aikaan iltapäivällä. Otettiin pröystäilevästi neljän tähden hotelli, kun se on täällä aika edukasta. Superior double huone oli reipas 60e yöltä. Käytiin vielä illastamassa alakerran ravintolassa, joka oli kyllä aika mukava paikka. Kari söi possunposkea, joka oli kyllä viimesen päälle suussasulavaa (pun intended) ja Annika otti dry aged rib eye-pihvin tryffelikastikkeella, joka oli kuulemma suun muotoista. Jälkiruokana vielä suklaapallo-pistaasijäätelöjuttu. Siihen vielä vähän punkkua ja parit kaljat ja vajaa 70e oli kasassa. Ei kyllä pahan hintanen, kun ottaa huomioon, että maksettiin eilen meidän schnitzeleistä sama hinta.

Nyt sitten ollaan ruokakoomassa täällä ilmastoidussa hotellihuoneessa ja aletaan suunnittelemaan huomista päivää.