Terveisiä Košicesta, tän reissun kalleimmasta hotellihuoneesta, Hotel Crystalista. Iso ja komea hotelli, mutta niinku varmaan otsikosta voi päätellä, täältä puuttuu ilmastointi! 106 euron huoneeseen kuuluu sentään pöytätuuletin, joka saa hurista läpi yön, kun ulkona on enää vain 24 astetta lämmintä.

Päästiin tänään tien päälle jo yhdeksän maissa. Pyykit kerkesi kuivua yön aikana, joten ne sai näppärästi viikattua reppuihin. Lupaan, etten aio puhua pyykeistä mitään enää tällä reissulla! Aamupalan tarjosi tänään mäkkäri, jossa käytiin -uskomatonta, mutta totta- ekan kerran tälle reissulle.

Annika pääsi ekana ajovuoroon, ja posotteli menemään pitkin motaria reilut kolmisen tuntia. Matkalla näkyi enempi auringonkukkia ku ollaan ikinä nähty! Sen jälkeen alkoi Budapest uhkaavasti lähestymään, ja päätettiin poiketa siellä tuliaisostoksilla, joten Karponaattori pääsi ratin taakse.

Budapest on Annikalle ”tuttu” kaupunki lukioaikojen kouluretkeltä, mutta Karidoo pääsi kaupunkiin nyt neitsytmatkalleen. Hienolta näytti kaupunki edelleen, ja onhan se todella iso! Positiivinen kokemus oli muutenkin se, että kerrankin löytyi kaupunki, joka ei ollut ihan turvoksissa. Saatiin jopa auto ilmaiseen(!) parkkiin kadun varteen ja päästiin ostoksille. Mukavan oloinen kylä kaikin puolin ja luultavasti tulevaisuuden kaupunkilomakohteemme. Nähtiin täällä myös ekkaa kertaa Tallinnan jälkeen muita suomalaisia, tai ainaki Suomen rekkarin omaava auto.

Kiukuttelulta säästyttiin, mitä nyt paikallinen mummo tölvi useamman kerran meidän autoa oman autonsa ovella, eikä edes reagoinut mitenkään, kun Kardopordo huusi hälle ”WTF?!!” vaan jatkoi tyynesti matkaansa. Oli jo toinen kerta tällä reissulla, kun kateelliset koittaa kolhia meidän reissuautoa!

Matkan tekoa tänään varjosti se, että aamulla hartaasti ja huolella valittu hotelli (oikeasti Kartsa selas varmaan sata eri majoituspaikkaa läpi, ennen kuin löytyi sopiva) ilmoitti tekstiviestillä, että varausjärjestelmässä olleen virheen vuoksi ovat tuplabuukanneet meidän huoneen, ja ettei päästäkään sinne. No, rahat onneksi palautui saman tien, toisin kuin erään kroatialaisen majoituspaikan kanssa… Piti lennosta napata mahdollisimman hyvä hotelli, joten päädyttiin vähän kalliimpaan hotelliin kuin oli tarkoitus. Ja täältä nyt puuttuu se ilmastointi!

Ei jaksettu lähteä enää erikseen etsimään ruokapaikkaa, joten Karipoi laittoi Woltin laulamaan ja ei mennyt kauaa kun saatiin pizzaa nenän eteen. Kyllähän tuo pizza maistuu, kun ei ehditty päivällä syömääm muuta kuin huoltamon hodarit.

Tänään pitää taas suunnitella huomista ja tuleviakin päiviä, sillä vaikka matka eteneekin jo kotia kohti, ei se ihan itsestään etene. Vielä on reissua jäljellä, ja vielä pitäisi löytää muun muassa tuliaisia ja majapaikkoja tulevillekin öille.