Karia mahtoi vielä eilinen seikkailu jännittää niin paljon, ettei se saanut yöllä nukutuksi. Maksimissaan kolmen tunnin yöunilla jaksoi kuitenkin yllättävän hyvin tämän päivän ”lähiö”seikkailut.

Tämän päivän taktiikka oli suunnilleen sama kuin eilen, eli aamiainen jossain vuoristossa. Tuossa ihan vieressä menee Mortirolon sola, joka käytiin katsastamassa. Eilisestä ratin vääntelystä innostuneena Annika päätti valloittaa tämänkin vuoren. Kamat kasaan ja kohti korkeuksia!

Heti alkuunsa huomattiin, että tiet ovat tällä reitillä paljon kapeampia kuin ne oli esimerkiksi eilen. Valtaosa tiestä oli niin kapea, ettei kaksi autoa mahtunut menemään rinnakkain ohi, ellei toinen mennyt pientareen puolelle. Ongelma vain oli se, ettei monessakaan kohtaa ollut piennarta mihin väistää. Pari kertaa oli tosi tukalat paikat ohittaa, mutta muuten meni ilman suurempia sattumuksia. Joku moottoripyöräilijä saattoi ehkä huutaa jotain oikomisesta, mutta ei olla varmoja kun ei osata paikallista kieltä :)

Piknik-paikka löytyi 10 metriä ennen huippua. Tielle oli tehty joku levennys, johon pistettiin leiri pystyyn. Aamiaisena oli leipää mozzarellalla ja leikkeleillä ja lisäksi paistettiin Lidlistä ostettuja raakamakkaroita. Ei mitään käryä mitä sisäelimiä possumakkara sisälsi, mutta hyviä ne oli! Muutamat pyöräilijät menivät kielipitkällä meidän keitiön ohi, kai ne olisi halunnut ruokaa eikä läähätys liittynyt +30c lämpötilaan ja tolkuttomaan ylämäkeen millään tavalla.

Laskeuduttiin vuorelta alas ja pyöräilijät oli tällä kertaa Annikaa nopeampia ja niitä päästettiin edelle. Ne kiittelit kun annettiin tietä. Päinvastoin kuin paikalliset autoilijat. Niiltä sai tööttiä ja protestointia. Italialaiset on kyllä aivan hermoheikkoja kuskeja. Muissa maissa porukka haluaa ohi, niin ne katsovat sopivan paikan ja ohittavat kiltisti. Italialaiset näkee jonkun ajavan hiljempaa niin ne yrittää ajaa yli. Sen verran kiinni takapuskuriin ne tulee, että melkein jo haistaa halvan hajuveden ja hien sekoituksen.

Hengissä selvittiin ja tultiin kämpille ottamaan välikuolemat, tai Kari kävi ottamassa 20 minuutin päikkärit. Lähdettiin vielä sitten tutkimaan pieniä kyliä mitä tässä lähellä vuorijonojen välissä on vaikka kuinka paljon. On kyllä tosi nättejä kyliä ja hyvin pidettyjä. Omaan silmään ei ainakaan mitään roskaa tai sotkettuja paikkoja osunut.

Tänään on ollut reissun lämpimin päivä. Auton mittari näytti parhaimmillaan (eli pahimmillaan) +41c ja tien varressa olevat kyltit +38c. Annikalla oli kädessä tänään teräksinen rannekoru, joka ilmeisesti lämpeni niin paljon auringonpaisteessa, että se poltti jäljet käteen.

Sen verran saimme eilen tulevaisuudensuunnitelmia kasattua, että huomenna palaamme takaisin Saksaan Sveitsin kautta. Tarkoitus on ajaa Berninan sola ja siitä pohjoiseen päin sitten Saksaan. Siellä on sitten suunnitelmia pariksi päiväksi. Mitä ne on? Saa näkee!