Iloisia uutisia! Saatiin vihdoin pyykit pesuun. Ja sitten niihin huonoihin uutisiin, saadaan puhdasta päälle vasta huomenna aamupäivällä. Tämän päivän hotelli tarjosi pesulapalveluita, ja me rähjääntyneet ja väsyneet otettiin apu ilolla vastaan. Hinnasta ei vielä tietoa, mutta se on sen ajan murhe. Ihan huippua, ettei tarvii iltaisin nyrkkipyykätä enää kylppärin altaissa!

Pidettiin eilen kunnon perhepalaveri liittyen loppureissun reittisuunnitelmaan, ja päädyttiin tekemään järkevä (tai tylsä) ratkaisu ja lähteä pikkuhiljaa valumaan kotiin päin. Albania ja muut Kosovoa ympäröivät maat jää tällä kertaa valloittamatta, mutta ei ole lainkaan pois suljettu mahdollisuus, etteikö tänne suunnille palattaisi vielä toistenkin. Kosovo meillä rajautui pois reitiltä siitä syystä, ettei autovakuutus ole siellä voimassa.

Päästiin liikenteeseen yhdeksän maissa Pluzinesta. Auto saatiin tankattua, mutta pikkukylästä ei aamupalaa herunut, joten lähdettiin vain hieman nälkäisenä katselemaan maisemia. Majapaikan lähellä oli mukava mutkatie näköalapaikalle, josta avautui hienosti Piva-järvi. Sen jälkeen ajeltiin pitkin Tara-rotkoa. Oli kyllä yksi hienoimmista tien pätkistä tällä reissulla!

Jossain vaiheessa saavuttiin Bosnia-Herzegovinan rajalle, jossa Suomen passi toimi jälleen VIP-passina. Tämän jälkeen ylitettiin joki puusiltaa pitkin, joka oli tehty jugoslavialaisista tulitikuista ja uskosta korkeampaan voimaan, oli meinaa sen verran epämääräinen viritelmä. Jopa niin epämääräinen ja jännittävä, ettei meidän luottokuvaaja hoksannut (uskaltanut?) kuvaa ottaa. Rajan jälkeen teiden kunto huononi huomattavasti. Kolmeakymppiä saatiin körötellä ainakin tunti, olipa tie sortunutkin muutamasta kohdasta yhden kaistan levyiseksi. Paikallisethan kyllä painaa 20 vuotta vanhoilla Audeilla niin, että iskarit lentelee metsään mutkissa.

Tänään meitä koetteli jälleen rapsakka kolmenkympin helle. Vaikka ajeltiin Sarajevon kautta, ei virtaa juuri riittänyt keskustaa katsella. Ajeltiin Sarajevon takakujia pitkin keskustan ohi ja se näytti sekoitukselta Intiaa ja Neuvostoliittoa. Täällä seudulla on jotenki jännä fiilis, vaikka paikalliset ihmiset on olleet mukavia meitä kohtaan, on meillä silti fiilis ettei ihan kuuluta joukkoon. Tuntee todellakin olevansa kaukana kotoa. Vaikea selittää sen tarkemmin.

Karidoo tosiaan löysi meille huipun hotellin Bosnia-Herzegovinan neljänneksi suurimmasta kaupungista Zenicasta. Neljän tähden hotelli isolla huoneella irtosi 64e hintaan. Parkkihalli on kyllä oma kokemus. Sillä on kokoa sunnilleen saman verran kuin lauantaipussissa olevalla karkkiaskilla. Parkkitutkat huusi punasta, kun sinne yritti auton ährätä, vaan jotenki se sinne sujahti, inte vaselin!

Saatiin huone, jonka jälkeen kerättiin pyykit kasaan ja vietiin ne respaan josta ne toimitetaan pestäväksi. Ei oltu syöty mitään joten seuraava etappi oli 30 askelta hotellin alakerran ravintolaan. Ihan mukava, vähän hipsterimäinen mesta, jossa soi musiikki liian isolla. Sehän meitä tietenki harmitti, kun soittivat Loreenia! Täällä saa myös polttaa sisällä, niin outoa!

Karipötsi söi pizzan ja Annika kanarisottoa. Kylkeen pari kaleksia ite johtajalle ja Annikalle itsetehtyä limonaadia (eli haaleaa vettä, johon oli puristettu sitruunasta mehua) ja jääteetä, kaikki maksoi yhteensä noin 16€.
Taas alkoi ukkostamaan meidän syönnin aikana (vihjaileeko joku jotain?), joten loppuilta taitaa mennä hotellihuoneessa chillaillessa.

Mietittiin matkalla, että on aika sumuisa ilma, liekö johtuu helteestä. Hotelliin kun päästiin wifittelemään, googletti Karpanderos lisää tietoa tästä kaupungista. Kävi ilmi että täällä onkin jäätävän kokoinen terästehdas! On kuulemma Euroopan saastuneimpia kaupunkeja ja täällä on ylitetty 166 kertaisesti EU:n asettama rikkidioksidin turvaraja ilmassa, hyvä tietää tässä vaiheessa 😀

Testattiin vielä paikallinen Wolt, eli Korpa. Muutama kalja ja jotain pientä syötävää. Ihan hyvin osas tilata vaikka koko appi oli näiden paikallista savoa!

Yskimisiin!

ps. Kuvassa oleva vessa ei ole meidän hotellista, vaan matkalla olleesta kahvilasta.

pps. Paikalliset eivät viitsi pistää ovea kiinni kun menevät ko. koppeihin asioille.